Psykologinen profiili: USA JA EU

Kirjoitin Trumpin toisen kauden alettua näin: kuluva vuosi on Euroopan paras mahdollisuus eikä parempaa tule, mutta samalla vuosi on yksi riskisimmistä. Se, kumpaan suuntaan riski kääntyisi oli kiinni Euroopan omasta asenteesta. Kyse oli psykologiasta niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.

Kesän tapahtumat osoittivat, että Euroopan ja Yhdysvaltain suhteen psykologinen profiili oli huomattavasti vinoutuneempi kuin olisi voinut odottaa. Lopputulema voi olla sellainen, jossa Yhdysvaltain ja Kiinan häilyvässä kauhun tasapainoilussa Eurooppa jää oheisvahingoksi.

Euroopan poliittinen yhtenäisyys

EU on taloudellisesti riittävän suuri ollakseen merkittävä globaali toimija. EU:ssa on 450 miljoonaa ihmistä ja 27 maata. EU on maailman suurin kauppakumppani ja sen talouden koko on USD 20 biljoonaa (EU + UK 22b). (USA 30b ja Kiina 19b, Venäjä 2b).  

EU:n jäsenmaiden suuri määrä on sen vahvuus ja heikkous. Maan poliittista uskottavuutta voi mitata sen valuutan reservistatuksella. Reservistatus nojaa geopoliittiseen vahvuuteen, talouden kestävyyteen ja instituutioiden integriteettiin.

Euroalueella on yhteinen keskuspankki, mutta muuten EU:lla ei ole yhteisiä pilareita, vaan ne ovat hajallaan jäsenmaissa. Jotta EU voisi olla globaali hegemonia ja euro uskottava reservivaluutta, sen 27 maata pitäisi muodostaa hyvin yhtenäisen poliittisen ryhmän ja kehityksen suunnan pitäisi olla kohti tiiviimpää yhtenäisyyttä.

EU:n päätöksentekokyky 

EU:n päätöksenteko jumittaa jatkuvasti Unkarin vastustuksessa. EU joutuu muuttamaan päätöksenteon yksimielisestä enemmistöön perustuvaksi tai Unkarin pitää lähteä unionista. Unkarin parlamenttivaalit on tarkoitus pitää huhtikuussa 2026. Tämä voi olla Unkarin viimeinen tilaisuus valita EU:n ja Venäjän välillä.

EU:n suurin riski on kasvava EU-vastainen laitaoikeisto, jota sekä Venäjä että Yhdysvallat tukevat. EU rampautuu, jos Ranskassa tai Saksassa laitaoikeisto pääsee valtaan. Puolan lipuminen uudelleen laitaoikealla vaarantaisi EU:n Venäjän vastaisen politiikan. Laita-oikeisto heikentää euron reservistatusta. Lisäksi se suhtautuu myötämielisesti Trumpin ja Putinin hallintoihin, mikä on suora uhka Euroopan turvallisuudelle ja liberaalille demokratialle.   

EU:n luottamuspula

EU:n perustamisvaiheessa odotettiin unionin hitsaantuvan hiljalleen yhtenäiseksi, mutta sitä ei ole tapahtunut. Osa jäsenistä näkee EU:ssa moral hazard -ongelman, jossa jotkut jäsenet voivat joutua maksamaan muiden jäsenten velka- tai muita riskejä. Jos keskinäistä luottamusta ei ole, kansalliset edut ovat jatkuvasti vastakkain yhteisten etujen kassa. Avain unionin kehitykseen on keskinäisen luottamuksen vahvistaminen. Yhteisiä sopimuksia, varsinkin finanssipolitiikkaan liittyviä, on syytä noudattaa.  

EU:n talouden kehitys on ollut heikkoa. Mitä heikommin talous kehittyy, sitä enemmän (vähemmän) omia (yhteisiä) etuja ajetaan ja sitä heikommin talous kehittyy. Koska suurten valta kasvaa hajanaisessa maailmassa, EU uhkaa jäädä lisää jälkeen.  

Vaikka moral hazard on olemassa, myös vauraimpien ja kurinalaisimpien maiden taloudel-linen asema paranisi yhtenäisyyden kasvaessa. Kaikkien maiden kannattaisi osallistua kaikkiin projekteihin, koska se kasvattaisi kestävää yhtenäisyyttä. Tämä koskee myös Etelä-Euroopan maita Euroopan turvallisuuden vahvistamisessa. EU:n perustamien idea on ollut saavuttaa mittakaavaetuja, joita ilman omia intressejä ei tänä päivänä puolusteta.

Trumpin kahdenkeskeiset vierailut

Heti kauppasodan käynnistyttyä eurooppalaiset johtajat kävivät ahkerasti vierailemassa Trumpin luona. Vierailujen jälkeen kotimaahan palattiin tyytyväisenä onnistuneesta tapaamisesta. Trumpin MAGA-politiikkaan kuuluu jättää kahdenkeskeisistä vierailuista positiivinen maku.

Jos tapaamisella saavutetaan jotain kahden kesken, niin jotain menetetään kokonaisuutena. Se mitä yhtenäisenä voidaan voittaa, on jokaiselle enemmän kuin, yksittäinen maa voi voittaa kahdenkeskeisesti. Jos kukaan ei neuvottele kahden kesken Trumpin kanssa, Trumpin on pakko neuvotella EU:n kanssa. Trump on sanonut, että EU on perustettu vahingoittamaan sen taloudellisia intressejä, mikä kuvastaa Trumpin käsitystä nollasummataloudesta.

Trumpin johtajuus kansainvälisessä politiikassa antaa oikeutuksen hänen valta-asemalleen kotimaassa. Kansainvälisesti heikko Trump olisi ristiriidassa MAGA-maailman arvojen kanssa. Samasta syystä liittoumat eivät sovi MAGA-ajatusmaailmaan. 

Pienillä ja heikoilla ei ole merkitystä

Helmikuun kokouksessa Washingtonissa Trump totesi Zelenskylle: Venäjä on suurvalta, mutta Ukraina ei ole suurvalta, joten Ukrainan kortit ovat heikot. Trump ei ajattele tai välitä siitä, että Ukrainan kysymys on Euroopan turvallisuuskysymys.

NATO perustettiin aikanaan Europan turvavallisuuden takaamiseksi. Koska Yhdysvaltain sitoutuminen Euroopan turvallisuuteen on muuttunut, sen suhtautuminen NATO:oon on myös muuttunut.   

Ukrainan kohtelu kuvastaa myös suoraan Trumpin suhtautumistaan pieniin ja heikkoihin maihin. Yhdysvallat ei ole enää maailman poliisi. Kun maa on pieni tai heikko, sen merkitys on vähäinen Yhdysvalloille. EU-vastaiset puolueet eivät ole sisäistäneet tätä. 

NATO-neuvottelut

Eurooppalainen Naton pääsihteeri lankesi poikkeukselliseen imarteluun, jotta Trump ei suuttuisi ja kävelisi pois kokouksesta. Hän asetti Euroopan heti alkumetreillä alisteiseen asemaan suhteessa Yhdysvaltioihin.

Trump oli tyytyväinen Naton kokouksen jälkeen. Euroopan NATO-maat sitoutui nostamaan puolustusmenonsa 2 %:n tavoitteesta 5 %:iin BKT:stä. Euroopassa imartelun uskottiin estäneen katastrofin. Yhdysvallat suostui myös myymään Ukrainalle aseita, mutta Euroopan pitää ostaa ne. Trump mittaa kaiken oman imagon ja rahan kautta, jotka ovat osa MAGA-filosofiaa. Kun raha on niin selvästi esillä Trumpin tavoitteissa, on vaikea sanoa, kuinka paljon vaa’assa painavat asekaupat ja toisaalta Euroopan turvallisuus. 

Edes Trumpin Yhdysvalloissa imartelu tuskin vaikuttaa puolustuspolitiikkaa. NATO on maailman merkittävin puolustusliitto, joten sillä on sotilaallista merkitystä myös Yhdysvalloille. Puolustuksen vahvistaminen on oikea tavoite, mutta imartelu antaa epäluotettavan kuvan liittoumasta ja Euroopasta. 

Tullineuvottelut

Trump tullipolitiikka on ensin uhkailla ja sitten sopia matalammat tullit. Euroopassa uhkauksia todella suurista tulleista pidettiin taloudellisena epävarmuutena. Kun tullit sitten toteutuivat ”vain” suurina (15 %), Euroopassa todettiin helpottuneina epävarmuuden poistuneen.  

Trumpin uhkaukset olivat vaatimatonta neuvottelutaktiikkaa, joka upposi Eurooppaan. Muihin suurin kauppakumppaneihin, kuten Kiinaan, Meksikoon, Kanadaan, Intiaan tai Brasiliaan Trumpin uhkailut eivät uponneet. Eurooppa kokee olevansa pakotettu tekemään kaupassa myönnytyksiä Yhdysvalloille turvallisuuden takaamiseksi. Euroopan kaupan myönnytyksillä tuskin on mitään merkitystä Trumpin geopolitiikassa.  

Yhdysvalloissa varmasti noteerattiin, miten helpolla Eurooppa hyväksyi tullit. Trump voi uhkailla jatkossa EU:ta vielä korkeimmilla tulleilla tai jollain muulla, jonka jälkeen Eurooppa hyväksyy kalliin ”kompromissin” välttääkseen vielä huonomman skenaarion. Eurooppa on fiktiivisessä maailmassa, jossa se väistelee Trumpin uhkaavia katastrofeja.  

Osana kauppaneuvotteluita EU lupasi investoida Yhdysvaltoihin ($ 0,6b ja ostaa fossiilista energiaa ($ 1,3b). EU sitä vastoin ei käyttänyt yhdysvaltalaisia digiyhtiöitä vastaan digitaalista sääntelyä, jossa sillä olisi ollut neuvotteluvoimaa. Trump levittää omaa digitaali-, energia- ja ilmastopolitiikkaansa tavalla, joka koettelee muiden maiden itsemääräämisoikeutta.    

Euroopassa somealustoja hallitsevat Yhdysvaltain somejätit. Trump haluaa levittää myös yhdysvaltalaisten yritysten tekoälyalustat ympäri maailman. Trump purkaa riippuvuuksia muusta maailmasta, mutta samalla luo riippuvuuksia muulle maailmalle. Kaikki suuret teknojätit ovat ryhmittyneet Trumpin taakse, mikä on poikkeuksellinen yritysten ja valtion liitto, mutta se ei ole sattumaa. Suurin Trumpiin vallankäytön työkalu, voi olla digitaalinen kolonialismi, koska sillä hän voi painostaa ja muokata mielipiteitä ympäri maailman.   

Ukrainan rauhanneuvottelu Alaskassa

Trump neuvotteli Putinin kanssa Ukrainan rauhasta. Euroopan edustajia ei kutsuttu Alaskaan, mikä oli harkittua Trumpin puolelta. Tavoite oli aselepo, joka jäi saavuttamatta. Euroopassa huokaistiin helpotuksesta, kun Trump ei luvannut Ukrainan alueita Putinille osana rauhaa.  

Trumpille tärkeintä on lupaus lopettaa Ukrainan sota nopeasti. Hän haluaa pitää lupauksensa hintaan mihin hyvänsä riippumatta seurauksista. Saavuttaakseen oman tavoitteensa, hän odottaa Ukrainan luopuvan vahvimmista linnoituksistaan Donetskissa alueella, vaikka aluetta ei ole miehitetty. Trumpin aikana Yhdysvallat on myynyt aseita ja tehnyt mineraalisopimuksen Ukrainan kanssa. Varsinaista tukea Ukrainalle ei ole annettu.

Trump ei ole missään vaiheessa asettunut tosissaan painetta Putinille. Trump voi uhata Venäjää vakavilla seurauksilla, mutta kun seurauksia ei ole, Putinilla ei ole tarvetta tehdä myönnytyksiä, eivätkä rauhanneuvottelut etene.  

Trumpin mukana Alaskassa oli talouden edustajia. Trump siis kaavailee taloussuhteiden elvyttämistä Venäjän kanssa siitä huolimatta, että hän tietää sen vahvistavan Venäjän taloutta ja heikentävän Euroopan turvallisuutta. Yhdysvallat voi olla halukas luopumaan Venäjän pakotteista nopeastikin, jos se hyödyttää Yhdysvaltain taloutta.

Venäjän sanktiot eivät ole toimineet halutulla tavalla, koska Ukrainan sota jatkuu neljättä vuotta. Lännen vahvuus olisivat olleet tehokkaat taloudelliset sanktiot. Sotateollisuus vaatii taloudellisia resursseja. Heikkenevä talous olisi johtanut tyytymättömyyteen, levottomuuksiin ja lopulta poliittisen johdon kaatumiseen. Kiina olisi menettänyt tärkeimmän kumppanin geopolitiikassa, mikä olisi muuttanut Kiinan ulkopoliittista suuntaa.

Taloudelliset pakotteet olisivat olleet huomattavasti halvemmat kuin aseteollisuuden rakentaminen ja aseostot Yhdysvalloista. Koska panostukset aseteollisuuteen eivät synnytä kassavirtoja, ne eivät ole investointeja vaan kulutusta. Koska aseteollisuus syrjäyttää tuottavia investointeja, se on ensin inflatorista ja pidemmän päälle stagflaatioista.

Länsi ei pystynyt käyttämään vahvinta asettaan taloutta, koska se pelkäsi omaan talouteen syntyviä haitallisia vaikutuksia. Länsi maksaa kovaa hintaa pitkällä aikavälillä siitä, että se ei pysty ottamaan edes pientä kärsimystä vastaan lyhyellä aikavälillä. Edelleen paras vaihtoehto olisi talouspakotteet, mutta ne eivät ole Trumpilla mielessä.  

Ukrainan rauhanneuvottelut Washingtonissa

Alaskan jälkeen järjestettiin nopeasti Ukrainan ja Euroopan kanssa rauhanneuvottelut Washingtonissa. Median odotukset Washingtonista olivat suuret, mutta realistiset odotukset olivat pienet.

Trump lupasi Yhdysvaltain antavan Ukrainalle turvatakuita, mutta päävastuu turvatakuista olisi Euroopalla. Yhdysvallat haluaa Euroopan huolehtivan omasta turvallisuudestaan. Trumpin hallinnon mukaan kyse ei ole heidän sodastansa, eikä heillä ei erityistä tarvetta jatkaa neuvotteluja, jos edistystä ei tapahdu.

Yhdysvallat ei ole valmis lähettämään miehiä Ukrainaan, joten vastuu maajoukoista on Euroopalla. Yhdysvallat suunnittelee ilmatilan turvaamista, millä olisi konkreettista merkitystä. Joukkojen lähettäminen Ukrainaan tapahtuisi vasta rauhan jälkeen.

Venäjä ei ole osoittanut kiinnostusta sellaiseen rauhansopimukseen, jonka Ukraina voisi hyväksyä. Mediassa on jo pitkään spekuloitu rauhalla, vaikka mitkään merkit eivät viittaa rauhan saavuttamiseen.    

Kiina on tukenut Venäjää poliittisesti ja Venäjän aseteollisuutta taloudellisesti omien etujensa kustannuksella, joten Venäjä ei tee mitään ilman Kiinan suostumusta. Kun Kiina varustautuu Aasian suunnalla, Venäjä täyttää oman roolinsa Euroopassa. Kaikki rauhan neuvottelut voivat olla kuvitteellisia, eikä edistystä ole tosiasiallisesti tapahtunut. 

Trumpin jättimäinen geopoliittinen virhe tekeillä

Trumpin MAGA-ideologia ja kahdenkeskeisyys estävät häntä hahmottamasta laajempia kokonaisuuksia. Nykyinen Yhdysvallat ei näe Venäjän hyökkäystä osana laajempaa maailman järjestyksen rakentamista, vaan yksittäisenä hyökkäyksenä, jolla ei ole merkitystä sille.

Yhdysvallat näkee liittolaisensa hyväksikäyttäjinä ja vähämerkityksellisinä samaan aikaan, kun Kiina, Venäjä, Pohjois-Korea ja Iran rakentavat yhtenäisinä uutta maailmanjärjestystä, jonka tavoite on syrjäyttää Yhdysvallat. Kiinan liittouma luottaa toisiinsa, kun taas Lännen liittouma ei luota.

Trump sanoi juuri ennen Alaskan kokousta Fox Newsin haastattelussa, että Kiinan Xi oli luvannut olla hyökkäämättä (move on) Taiwaniin niin kauan, kun Trump on Yhdysvaltain presidentti. Xin kommentin voi tulkita uhkauksen ja imartelun yhdistelmäksi.

Trump saattaa ajatella, että Xin kommentti kuvastaa hänen suosiotaan, koska hän on tottunut imarteluun. Trump voi myös lukea Xin kommenttia siten, että Yhdysvallat välttyy hänen kaudellaan suursodalta Kiinan kanssa, kunhan hän kaveeraa Xin ja Putinin kanssa. Tämä selittäisi Trumpin vaisuutta Alaskassa.

Tähän kaveeraukseen voi liittyä etäisyyden ottaminen Euroopan sodasta. Tosiasiallisesti Trump olisi valmis uhraamaan Euroopan, jotta hänen ei tarvitsisi tehdä vaikeaa päätöstä konfliktista Kiinan kanssa. Trump voi hyvinkin perääntyä piilotellun uhkauksen edessä, koska se voisi pelastaa hänen imagonsa.

Tosiasiallisesti mikään ei muuttuisi Kiinan geopolitiikassa. Taiwanin kysymys olisi aivan samalla tavalla Xin pöydällä kuin aikaisemmin. Kiina näyttää ajavan vain omia tavoitteitaan helpolla bluffilla. Kun kaikki varoittavat äänet ovat vaiennettu Yhdysvaltain hallinnossa, olosuhteet ovat mahdollisimman suotuisat Kiinan bluffin läpimenolle. Xin on helppo saada itserakas Trump tekemään vaarallinen virhe geopolitiikassa.

Trumpin halua laittaa kova kovaa vastaa on jo epäilty aikaisemmin, mutta Alaskan jälkeen liittolaiset miettivät entistä enemmän Trumpin luotettavuutta. Pelkkä epävarmuuden kasvu riittää suomettamaan liittolaisia, mikä konkreettisesti heikentää liittoumaa.

Samaan aikaan, kun epävarmuus kasvaa Lännessä, Kiina esittelee jättimäisessä sotilasparaatissa 3. syyskuuta uusia aseita. Kiinan sotateollisuus on ottanut samanlaisen harppauksen kuin siviiliteollisuus. Kiinan uudet hypersooniset ohjukset ovat suunniteltu Yhdysvaltain Tyynenmeren laivastoa ja Taiwania vastaan. Kiina on jo pitkään kehittänyt ”carrier killer”-ohjusta, jonka pelätään pystyvän tuhomaan lentotukialuksen.

Euron globaali hetki tuli ja meni

Trumpin toisen kauden ansiosta Euroopalle syntyi kuin tyhjästä ainutkertainen mahdollisuus rakentaa vahvempi Eurooppa, mutta Eurooppa oli kyvytön siihen. Euroopalla on resursseja ja tietoa, mutta Euroopalla ei ollut tahtoa. EU:n komissio puhui aivan oikein globaalista euron hetkestä (global euro moment). Puheet eivät enää lisää Euroopan uskottavuutta.  

Mahdollisuus nousta globaaliksi merkittäväksi toimijaksi haihtui nopeasti. Kesän alistumisen jälkeen Euroopan merkityksellisyys globaalissa maailmassa heikkeni. Euroopan riski on jäädä alisteiseen asemaan. Mitä enemmän alistut, sitä vaikeampi omia etuja on puolustaa jatkossa. Kun oma itseluottamus laskee, vastapuolen kasvaa, ja muu maailma seuraa sivusta. 

Eurooppa joutui valitsemaan johtajuuden ja alistumisen välillä. Eurooppa valitsi alistumisen, koska se oli turvallista ja helppoa. Alistumisella oli monta muotoa. Trumpin oljenkorsiin tartuttiin hanakasti. Huonotkin asiat kuten tullit selitettiin parhain päin. Trumpin sanomisiin uskottiin, vaikka historia osoitti muuta. Samaan syndroomaan kuului myös laajalle levinnyt imartelu. Imartelu on naiivi strategia, jonka läpi on helppo nähdä, eikä siitä seuraa mitään hyvää reaalimaailmassa.  

Eurooppa sanoo, että sillä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä Trumpin vaatimukset, jota se kutsuu pragmatismiksi. Tosiasiallisesti politiikan linja oli myötäilyä tai opportunismia, eikä siinä ole mitään hyvää.

Paikka läntisten demokratioiden johtajana oli pedattu Euroopalle. Jopa markkinat antoivat sille äänensä. Pelissä oli liberaalin demokratian tulevaisuus, joka on nyt tuuliajolla.

Olennaista pidemmällä aikavälillä eivät ole kevään tullit ja NATO-neuvottelut vaan se suunta, mihin Trump ohjaa kansainvälistä politiikkaa. Kun EU mukautuu vastaan panematta Trumpin vaatimuksiin, se normalisoi autoritäärisen MAGA-politiikan. Samalla EU hylkää Euroopan amerikkalaiset liittolaiset ja voimaannuttaa Euroopan liberaalin demokratian vastaisia voimia. Jatkossa liberaalien demokraattisten voimien on Yhdysvalloissa vaikeampi päästä valtaa ja Euroopassa pysyä vallassa.