Suomen talouden arvoloukku pahenee

 Summary: 

Suomen budjetti on 10 mrd leikkausten jälkeen 10 mrd alijäämäinen ja velka on kasvanut kolmessa vuodessa 38 mrd. Globaali suhdanne-kierto ei ole entisellään, eikä Suomen korkea työttömyys on normaalia suhdannetyöttö-myyttä. Suomessa ajatellaan, että kaikki investoinnit ovat saman arvoisia. Suomi on tekemässä päätöksiä, jotka ankkuroivat talouden entistäkin matalammalle tasolle arvoketjussa. Datakeskus- ja vetyputki-investoinnit ovat siirtomaataloudelle tyypillisiä hankkeita. Ne heikentävät kasvua ja kiihdyttävät ilmaston muutosta sekä luontokatoa, joissa Suomen saavutukset jo valmiiksi olemattomia. Suomen ongelma on rakenteellinen, mutta se on ajattelussa ja arvoissa.

Suomen talous ei ole kasvanut 15 vuoteen, mutta Suomen velka on kasvanut samassa ajassa 55 prosenttia suhteessa talouteen. Kun pysähtynyt jakso on näin pitkä, Suomen taloudessa ei voi olla muuta kuin rakenteellinen ongelma.

Maailmassa on kaksi eksistentiaalista ongelmaa: ilmaston muutos ja luontokato. Jokaisen ihmisen pitäisi olla huolissaan maapallosta. Suomen nettopäästöt eivät ole pienentyneet 30 vuoteen, ja Suomi on maailman johtava luontokatomaa. Suomi on maailman onnellisin maa.

Suomi on tekemässä päätöksiä, jotka ankkuroivat talouden entistäkin matalammalle tasolle arvoketjussa. Datakeskus- ja vetyputki-investoinnit ovat tyypillisiä siirtomaataloudelle hankkeita, jotka hidastavat talouden kasvua ja kiihdyttävät luontokatoa sekä kasvattavat nettopäästöjä. Suomi arvostaa enemmän tuottamattomia investointeja kuin luontokadon ja ilmastonmuutoksen hidastamista.

Suomen rakenteellinen ongelma ei ole vain taloudessa vaan arvoissa ja ajattelussa. Kestävä ratkaisu hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisessä vaatii henkisen ilmapiirin muutosta.  

1.     NOKIAN SUPERSYKLI

Menestyvä kansantalouden malli perustuu lisäarvoon ja mittakaavaan. Lisäarvokeskittymän täytyy olla riittävän suuri, jotta se pystyy kilpailemaan kansainvälisesti ja on merkityksellinen kansantalouden kannalta.

Toista Nokiaa ei ole tulossa, mutta sen supersykli kertoo, mille periaatteille talouspolitiikka kannattaa rakentaa. Nokian keissi myös kertoo konkreettisesti, miten tärkeää yritys- ja kansantalouden yhdistelmän ymmärtäminen on koko talouden kannalta.  

Nokian suorien vaikutusten päälle tulevat vielä klusterin vaikutukset ja kasvuun liittyvät epäsuorat vaikutukset. Suomen vaihtotase ja budjetti olivat supersyklin aikana selvästi ylijäämäisiä. Nokian supersyklin ko­ko­­nais­vaikutus Suomen talouteen on ollut vieläkin suurempi, kuin kuvio 1 antaa ymmärtää.

Nokia selittää vuosien 2004–2008 tehdasteollisuuden arvonli­säyksen nousun ja vuosien 2009–2010 arvonlisäyksen laskun. Nokian supersyklin jälkeen kaikki talouden mittarit kääntyivät stagnaatioon ja ovat yhä stagnaatiossa siitä asti. Jos Nokian supersykli poistetaan kertaluonteisena ilmiönä aikasarjasta, Suomen stagnaatio on alkanut yli parikymmentä vuotta sitten.

Kuvio 1: Nokian bruttokate ja Suomen teollisuuden arvonlisä    JH 8.12.2016

Kuvion tehdasteollisuuden arvonlisän lasku kasvatti yksikkötyökustannuksia, mistä pääteltiin Suomen kilpailukyvyn heikentyneen. Paljon puhutut julkisen sektorin palkankorotukset sattuivat sa­moil­­le vuosille kuin arvonlisän lasku, jolloin palkankorotusten oletettiin johtaneen kilpailukyvyn heikkenemiseen.

Nokian bruttokatteen heikkeneminen selittää arvonlisän laskun miljardilleen, joten palkan-korotusten vaikutukset kilpailukykyyn olivat olemattomat verrattuna Nokian supersyklin päättymisestä seuranneeseen talouden rakennemuutokseen.

Diagnostisoitu romahtanut kilpailukyky vei huomion varsinaisesta ongelmasta, joka oli talouden heikko arvontuottokyky. Kilpailukykysopimukseen liittyneet veronkevennykset lisäsivät velkaantuneisuutta, mutta eivät korjanneet itse ongelmaa.  

Suomessa etsitään ensin syytä talouden ongelmaan palkkakustannuksista, jolloin asetetaan työnantajat ja -tekijät vastakkain. Talousongelmia ei ratkaista asia- vaan ideologiapohjalta.

Lisäarvo ja mittakaava

Suomessa ajatellaan, että kaikki investoinnit ovat samanarvoisia, tai huonojakin investointeja kannattaa tehdä, kun parempia ei ole. Toivo ja epätoivo ovat huonoja strategioita.

Tulevaisuus on sellainen kuin investointimme

Osakemarkkinoilla investointeja arvioidaan odotetun tuoton ja riskin perusteella. Huonoja investointeja ei tehdä. Sama yksinkertainen periaate pätee kansantalouteen. Investoinnit voivat viedä yhteiskuntaa eteen- tai taaksepäin riippuen niiden lisäarvosta ja riskistä. Kansantaloudessa investointeihin suhtaudutaan kuin klönttiin tilinpidossa, kun taas yritystaloudessa investoinnit puretaan atomien tasolle nykyarvolaskelmassa. 

Yleinen käsitys on, että yksityinen sektori löytää julkista sektoria paremmin investointikohteet, jolloin valtion pitää luoda vain suotuisat olosuhteet liiketoiminnalle. Tämä ei riitä, vaan valtion pitää luoda suotuisat olosuhteen korkean lisäarvon liiketoiminnalle. Tällainen korjaus pakottaisi valtiota luomaan talouspoliittisen strategian sen sijaan, että sillä ei ole strategiaa.

Syrjäytyminen on yleinen ilmiö

Taloudellinen syrjäyttäminen on tuttu käsite julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Kun valtio investoi, se syrjäyttää yksityiset kilpailijat, koska sillä on suuremmat resurssit ja erilaiset liiketaloudelliset motiivit. Syrjäyttäminen on yleinen ilmiö, eikä se tapahdu vain julkisen ja yksityisen sektorin välillä vaan yleisesti yritystaloudessa.

Koska matalaa lisäarvoa on helpompi tuottaa kuin korkeaa, ja talouden elinkaari alkaa arvoketjun alkupäästä, riskinä on talouden jämähtäminen matalaan lisäarvoon. Suomen stagnaatio johtuu jälkiteollisesta talouden jämähtämisestä matalaan lisäarvoon.

Syrjäyttäminen ei tapahdu vain taloudellisesti vaan myös henkisesti ja poliittisesti. Media ja poliitikot pyörivät hallitsevan talouselämän ympärillä, jolloin julkinen keskustelu ikään kuin sivutuotteena tukee syrjäytymistä.

Mitä suuremmaksi hallitseva sektori kasvaa, sitä enemmän se syrjäyttää muuta taloutta. Kun syrjäyttäminen on käynnissä, markkinoiden ”näkymättömän käsi” ei korjaa itseään vaan talous putoaa arvoketjussa alaspäin. Ainut tapa katkaista syrjäyttäminen, on puuttua siihen ulkoapäin.

Muutokseen liittyvä riski kasvaa

Matalan lisäarvon osuuden kasvaessa taloudellinen riippuvuus siitä kasvaa. Taloutta on vaikea uudistaa, koska vanhojen rakenteiden purkaminen maksaa työpaikkoja.   

Suomessa vanhojen rakenteiden suojelu näkyy konkreettisesti yritystuissa. Suomessa ei ole käyty keskustelua yritystukien järkevyydestä, mikä kertoo olemassa olevan talousrakenteen tiukasta otteesta.

Suomen epäsuorat yritystuet olivat vuonna 2024 7,5 ja suorat 1,1 miljardia. Suorat yritystuet menevät samoilla suurille yrityksille, joten ne ovat säilyttäviä. Vuonna 2025 suurin suorien tukien saaja oli UPM-K. Suurimmat suorien tukien saajat ovat varustamot, metsäyhtiöt (UPM-K, Metsä-Board, Stora-Enso ..) ja perusmetalliyhtiöt (Outokumpu, Boliden ..). Epäsuorat tuet ovat menetettyjä tuloja, joten ne ovat tukia siinä missä suoratkin. Kun kaikki tuet ovat lähes 10 miljardia vuodessa, Suomen asema arvoketjun ala-askelmilla ei ole yllättävää.

Vähemmän selvästi vanhojen rakenteiden suojelu näkyy palkkapolitiikassa. Palkat asetetaan vientiteollisuuden palkkojen perusteella, jolloin Suomi kilpailee hinnalla ei lisäarvolla, mikä tukee vanhaa ja heikentää kotimaista kysyntää.

Suomen ongelmaksi on sanottu huono riskinottokyky. Suomessa on ongelma riskinotossa, mutta se ei ole yrityksissä vaan poliitikoissa. Yritykset osaavat suhteuttaa riskinoton vallitseviin olosuhteisiin. Riskinottokykyä tarvitsevat poliitikot, joiden tehtävä on ohjata talouden rakennetta lisäarvon suuntaan.   

Klusterit luovat mittakaavaa

Pienessä maassa ovat pienet markkinat, joten suomalaisten yritysten on haettava kasvua vientimarkkinoilta. Globaalissa taloudessa mittakaavan merkitys kasvaa. Tästä äärimmäinen esimerkki ovat yhdysvaltalaiset superteknot.

Pienet yritykset ovat innovointihautomoita. Suomessa on päästy hyvin alkuun start-up -kentässä. Jotta niistä kehittyy kansantalouden kannalta merkittäviä yrityksiä, niiden täytyy muodostaa klustereita, jotka toimivat ekosysteemin tavoin. Paras talouden rakenne on sellainen, jossa on joukko riittävän suuria yrityksiä ja pienten yritysten ekosysteemejä. Tämä vastaa Kiinan ja Yhdysvaltojen mallia, ja se vastasi Nokian mallia.

2.     Julkinen velka

Suomen BKT per henkilö on samalla tasolla kuin vuonna 2008, mutta velkaantuneisuus on noussut 55 suhteessa talouteen. ilman velkaantumista talouskasvu olisi ollut miinuksella.

Hallitus on leikannut menoja 10 miljardia, mutta budjetin alijäämä on edelleen 10 miljardia. Tilastokeskuksen mukaan jaksolla 2023–2025 julkinen velka on kasvanut 210 miljardista 248 miljardiin - 38 miljardia. Kun valtion tulot ovat 80 miljardia ja talouden koko 300 miljardia, rahoitusaseman heikentymisen mittakaava alkaa hahmottumaan.

Kuvio 2: BKT / henkilö ja velkaantuminen                                        StatFin

Leikkausten taloudelliset ja polarisaation yhteiskunnalliset vaikutukset tulevat näkyviin vuosien päästä. Suomen poliittinen ilmapiiri on jo kärjistynyt, joten Suomessa on aito riski, että yhteiskunta muuttuu pysyvästi epävakaammaksi.

Jos vastakkain on kaksi joukkuetta, joista toinen on yhtenäinen ja toinen epäyhtenäinen, niin yhtenäinen joukkue voittaa. Sama pätee suuriin joukkueisiin kuten kansoihin. Kun talous menee kohti vaikeita aikoja, silloin erityisesti kannattaa huolehtia yhtenäisyydestä.  

Suomen valtion ja paikallishallintojen (kunnat ja hyvinvointialueet) yhteenlasketut menot ovat yli 55 prosenttia taloudesta, joten ne ovat keskeinen toimija Suomen taloudessa. Kun julkinen sektori kiristää finanssipolitiikkaansa, se hidastaa automaattisesti kotimaisen kysynnän kasvua. 

Suomessa puhutaan talouden näkymättömästä jarrusta, vaikka jarru on hyvin näkyvissä. Budjetin tasapainostus on järkevää tehdä riittävän aikaisin, koska pienet korjaukset eivät vaikuta kasvuun, mutta suuret vaikuttavat. Jos säästöt vaikuttavat kasvuun, talous ajautuu negatiiviseen kierteeseen, jossa talous kannattelee yhä pienempää julkista sektoria. Koska velkaantuminen on kiihtynyt suurista säästöistä huolimatta, Suomi on ennen tulevia säästöjä negatiivisessa kierteessä.    

Talouspolitiikka

Hallitus on sekä leikannut menoja että keventänyt veroja. Tulonsiirtojen vaikutukset talouteen riippuvat siitä, mikä on alttius kulutuksen kasvamiseen niillä, jotka saavat veronalennuksia, ja mikä on alttius kulutuksen pienenemiseen niillä, joilta leikataan. Vallalla on ajatus, että veron kevennyksiä voidaan rahoittaa ilman vaikutuksia.  

Hallitus tekee veronkevennyksiä hyväosaisille sekä yrityksille ja säästää turvaverkoista. Jos hyvätuloiset voivat kuluttaa jo tarpeensa mukaan, tulonsiirrot heille eivät lisää kulutusta. Jos investointimahdollisuuksia ei ole, mihin viittaa korkea osinkosuhde, tulonsiirrot yrityksille eivät lisää investointeja. Jos leikkaukset kohdistetaan pienituloisille, joilla kaikki tulot menevät kulutukseen, leikkausten kysyntää pienentävä vaikutus on maksimaallinen.

Hallituksen veronkevennykset hidastavat kasvua ja kasvattavat velkaa. Jos hallitus olisi tehnyt suunnittelemansa perintöveron leikkaukset, vaikutukset olisivat olleet samansuuntaiset. Säästöjen ja leikkausten dynamiikka perustuu talouden lainalaisuuksiin, kun taas hallituksen päätökset perustuvat ideologiaan.

Velkajarru

Pysäyttääkseen velkaantumisen Suomessa sovittiin parlamentaarisesti velkajarrusta. Velkajarru toimii silloin, kun se on ennaltaehkäisevä ja uskottava markkinoilla. Velkajarrua joudutaan käyttämään tilanteessa, jossa talous on epävakaassa tilassa, jolloin jarrutus voi sysätä talouden pudotukseen. Velkajarrusta on kelpo ideologinen työkalu, jonka varjolla on pakko leikata, jolloin ei pohdita, miten se tehdään.

Kasvu ja korko

Valtion velkaantumiseen vaikuttaa kaksi tekijää: talouden kasvu (G) miinus velan korko (R) ja primääribudjetti eli budjetti miinus korkokulut. Jos Suomi ei pysty luomaan kestävää kasvua, joka on suurempi kuin rahoituksen korko, julkista taloutta joudutaan tasapainottamaan jatkuvasti.

Reaalikasvu on ollut nollan ja yhden välillä, eikä se ole nousemassa. Oletetaan keskuspankin vakauttavan inflaation tavoitteeseensa kahteen prosenttiin, jolloin nimelliskasvu on hyvässä tapauksessa kolmen prosentin tuntumassa. Suomen pitkä korko on 3,4 prosenttia. Suomi on ajautumassa tilanteeseen, jossa velan menot ovat suuremmat kuin kasvun tulot.

Suomen valtionlainojen luokitus on toiseksi korkein AA, mutta luokituksen näkymässä on jo painetta alaspäin. Budjetin alijäämän suuruus viittaa siihen, että luokitus laskee, jolloin pitkä korko nousee riskin kasvaessa. Riski pitkän koron nousulle on todellinen, joten Suomen on pakko ohjata taloutta korkeamman lisäarvon suuntaa.      

Seuraavan hallituksen lähtötilanne on karu, koska leikkausohjelman jälkeen samanlainen leikkausten ja verojen korotusten yhdistelmä on edessä mutta selvästi korkeammassa velkataakassa. Tehtävänä on luoda tasapainottaa primääribudjetti ja luoda uskottavasti edellytyksen nopeammalle kestävälle kasvulle.

3.     Suomen rakenneongelma

Ulkoiset kriisit eivät selitä Suomen heikkoa suhteellista kehitystä Euroopan vertailuryhmässä. Suhdanne on systemaattinen ilmiö, joka koskee talousaluetta tai globaalia taloutta. Suomella ei voi olla omaa suhdanneriskiä, mutta Suomella voi olla omat rakenneongelmansa.

Euroopan suhdannekierto on muuttunut

Suomi on viennistä riippuvainen suhdanneherkkä maa. Politiikalla voidaan vaikuttaa pidemmässä juoksussa talouteen, mutta lyhyemmässä juoksussa Suomen talous seuraa Euroopan taloutta ja Euroopan talous seuraa Kiinan taloutta, josta muodostuu globaali suhdannekierto. Tämä yhteys on ollut hämmästyttävän selvä.

Kuvio 3: Kiinan lainaimpulssi ja Saksan teollisuus     PBOC, Destatis, Fed NY

Kiinan vetämä kolmekymmenen vuoden globaali suhdannekierto päättyi kiinteistömarkkinoi-den romahdukseen vuosikymmenen alussa. Kotimarkkinoiden ajauduttua taantumaan Kiina teki talousmallin muutoksen kotimaisista investoinneista takaisin vientiin.

Kiinan talousmallin muutos on vaikuttanut vientimarkkinoihin siten, että Kiinan tuonti on pienempää ja vienti on kilpailukykyisempää. Muutos globaalissa suhdannekierrossa on jättimäinen. Kun Kiinan kaltaista selvää moottoria ei ole, talouden suhdannetta ajavat voimat ovat heikkoja. Globaalia suhdannedynamiikkaa ei ole ollut viiteen vuoteen.

Koska Suomessa katse on vahvasti omassa taloudessa, globaalia muutosta ei ole sisäistetty. Merkkejä noususta haetaan kotimaan tilastoista, jolloin kasvun perusta jää epäselväksi. Suunta on yksityisiin tietoihin, jolloin kokonaisuuksien ymmärtäminen hämärtyy.

Suomen työttömyys on poikkeuksellista

Eurokriisiä lukuun ottamatta Suomen ja euroalueen työttömyydet ovat kulkeneet samaa tahtia, mutta viimeisten vuosien aikana euroalueella on ollut täystyöllisyys, kun taas Suomen työttömyys on noussut jyrkästi. Suomen korkea työttömyys on poikkeuksellinen ilmiö, koska työvoimapula on kasvava trendi väestön ikääntyessä, ja Suomen väestö ikääntyy nopeaa tahtia.

Kuvio 4: Suomen ja euroalueen työttömyys                                    Eurostat

Työttömyyden nousu on verrattavissa finanssikriisin, mutta Suomessa ei ole finanssikriisiä. Suomen työttömyys ei ole tyypillistä suhdannetyöttömyyttä, mikä tekee työmarkkinoiden toipumisen epävarmaksi. Suomessa pitkäaikais- sekä nuorisotyöttömyys uhkaavat jäädä pitkäaikaisiksi samaan aikaan, kun turvaverkostoa puretaan.

Suomen vientimalli

Vienti on yli 40 prosenttia Suomen BKT:stä, mikä on kansainvälisessä vertailussa korkea luku. Suomen talous on rakennettu vientimalliin. 

Jos Suomen teollisuus ajautuu taantumaan, kotimainen kysyntä ajautuu myös taantumaan. Suomen teollisuus on pääosin veintiteollisuutta, joten viennin veto tukee suomalaista teollisuutta. Kotitalouksien kysyntä puolestaan tukee tuonnin kautta pääosin ulkomaista teollisuutta.

Vaihtotaseen alijäämä syntyy kauppataseen alijäämästä, eli viennin ja tuonnin erotuksesta sekä ulkomaan ja kotimaan liiketoimintayksiköiden tuotannontekijäkorvauksista ja tulonsiirroista. Kauppatase määrää käytännössä vaihtotaseen. Kansantalouden tilinpidossa vaihtotaseen alijäämä pienentää BKT:tä.

Tuonti on pääosin kulutustavaroita, ja vienti on pääosin teollisuustuotteita, jolloin tuonti kertoo kotitalouksien kysynnästä ja vienti teollisuuden kilpailukyvystä. Kauppatase kertoo, kumpi sektori on vahvempi suhteellisesti, mutta se ei kerro suoraan kasvusta.   

Kun talous on rakennettu vientimalliin, silloin automaattisesti odotetaan viennin olevan suurempaa kuin tuonnin ja kauppataseen olevan ylijäämäinen. Suomen kauppataseen alijäämä jaksolla 2010–2020 tarkoittaa sitä, että vientimallista huolimatta vienti ei tukenut talouden kasvua.

Kuviossa 5 sarjat ovat käypiin hintoihin, mikä selittää viennin ja tuonnin nousun pandemian jälkeisellä inflaatiojaksolla. Sama näkyy kuviossa 6 viennin ja tuonnin hintojen nousuna. Vienti- ja tuontihintojen suhde niin sanottu vaihtosuhde kertoo lisäarvontuottokyvystä. Kun Suomen viennin hinnat ovat nousseet vähemmän kuin tuonnin hinnat, Suomen talous ei ole noussut arvoketjussa ylöspäin.

Hintaero oli merkittävä, kun Suomen vaihtotase oli negatiivinen vuosina 2010–2016. Viimekuukausina sekä tuonti- että vientihinnat ovat nousseet jälleen inflaation kiihtyessä. Käypiä arvoja kannattaa mitata liukuvalla mittarilla voimakkaan vaihtelun takia, kun taas hintoja voi mitata kuukausitasolla.

Kuvio 5: Vienti ja tuonti käypiin hintoihin                                       StatFin

Kuvio 6: Vienti ja tuontihinnat, 2015 = 100                                      StatFin

Viennin rakenne

Suomen tavaraviennin toimialarakenne (2025, 1–9) ei ole muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana (luvut suluissa): kemia 19 % (2015: 18 %), metsäteollisuus 17 % (22 %) ja metalliteollisuus 16 % (15 %). Perusteollisuus vastaa viennistä 52 % (55 %). Kone- ja kulkuneuvoteollisuuden tuotteiden osuus on 22 %, joten syklinen teollisuus on 74 % viennistä. Palveluiden osuus koko viennistä on 30 prosenttia, joissa tärkein ryhmä on ICT 33 prosentin osuudella. Suomi on yleiskuvaltaan syklinen perusteollisuuteen nojaava talous.  

Nokian supersyklin jälkeen tuottavuuden ja valmistuksen kasvu pysähtyivät. Koska tuottavuus on tuotanto aikayksikköä kohden, tuotannon kasvun hidastuessa tuottavuuden kasvukin hidastuu. Tuottavuutta voi mitata vain pitkällä aikavälillä. Koska tuottavuus ei ole kasvanut, talous ei ole voinut kasvaa työvoiman kasvun pysähdyttyä.

Talous ei ole kasvanut, vaikka investoinnit ovat kohtuullisella tasolla. Jos matalan lisäarvon teollisuus tekee matalan lisäarvon investointeja, tuottavuus ei muutu. Tuottavuus kasvaa, kun talouden rakenne muuttuu korkeamman lisäarvon suuntaan. Ensin tulee investointien laatu ja sen jälkeen niiden määrä. Kuviossa viimeinen nousu julkisissa tulee puolustusmenoista.

Kuvio 6: Tuottavuus ja investoinnit                                              StatFin

Kotitalouksien säästäminen

Kuluttajilla ajatellaan olevan näkymätön jarru, joka pakottaa kotitaloudet säästämään. Säästäminen ei ole syy talouden ongelmiin, vaan se on seuraus talouden epävarmuudesta.

Suomessa on tällä hetkellä suuria epävarmuuksia: korkea työttömyys, julkisen sektorin alijäämä, valtionlainojen korkoriski, vientimarkkinoiden heikko kysyntä, energian hinnan nousu, geopoliittiset riskit ja AI-kupla.

Epävarmuuteen varautuminen on normaalia. Epävarmuus näkyy heikkona kuluttajan luottamuksena. Työmarkkinoiden näkymät ovat tärkein luottamukseen vaikuttava tekijä.   

Kuvio 7: Suomen kuluttajanluottamus                                            StatFin

Suomessa säästämisongelma nousee esiin monesta suunnasta. Suomessa ajatellaan olevan tasetaantuma, koska inflaatio on pienentänyt säästöjä. Richard Koon määrittelemässä tasetaantumassa yritykset korjaavat taseitaan pienentämällä velkaantumista, mikä hidastaa kasvua ja inflaatiota, jolloin deflatorinen talous kasvattaa velanhoidon reaalisia kustannuksia. 

Säästöjen merkitys taseissa on huomattavasti pienempi kuin velkojen. Inflaatio pienentää tasetaantuman riskiä, koska se pienentää reaalista nettovelkaa. Velkojen inflatointi on keskuspankkien vanha keino pienentää talouden ylivelkaantumista. Suomen yksityisen sektorin velkaantuminen on maltillista, eikä taloudessa ole deflatorisuutta.

4.     Kohti matalampaa lisäarvoa

Suomen ongelma ei liity suhdanteeseen tai säästämiseen vaan talouden matalaan lisäarvoon, joka ei pysty ylläpitämään nykyisen kokoista julkista sektoria. Syitä hitaaseen kasvuun haetaan monesta suunnasta, mutta ei siitä kaikkein ilmeisimmästä, joka on talouden rakenne.

Talouden rakenteen muuttaminen on hidas prosessi, mutta se ei ole syy olla tekemättä mitään. Suomi on mennyt sieltä, missä rima on matalin. Jos Suomen talouspolitiikka johtaisi vain matalaan lisäarvoon, ongelmaan voisi suhtautua vain huonona taloudenpitona. Koska Suomen talouspolitiikka johtaa luontokatoon ja ilmastonmuutokseen, sitä ei voi sivuuttaa. Erityisesti nykyinen hallitus on osoittanut piittaamattomuutensa luonnosta ja ilmastosta, mikä kertoo hallituksen moraalista.  

Metsäteollisuus

Suomen metsäpolitiikkaa on markkinoitu kestävänä. Tämä mielikuva elää edelleen, vaikka todellisuus on ollut päinvastainen.

Johtava luontokadon maa

Tilastojen mukaan Suomi on johtava metsäkadon maa. Suomen metsistä enää vajaat 3 prosenttia on luonnon tilassa. Kun suurin osa luonnosta on metsissä, Suomi on johtava luontokadon maa.

Suomen luonnontilaiset metsät ovat käytännössä tuhottu, eikä sille ole saatu vastineeksi mitään. Suomessa yritystukia suunnataan edelleen luontokadon edistämiseen.  

Metsäteollisuus on ohjannut taloutta kohti matalaa lisäarvoa ja syrjäyttänyt korkeamman lisäarvon palveluita. Tulevaisuudessa kaikkein korkeimman lisäarvon tuote tulee olemaan luonto. Luonto on paras valttikortti matkailussa ja luonnollinen ympäristö on paras paikka asua ja elää.

Suomen uusiutuva energia on silmän lumetta

Suomi mainostaa kuuluvansa EU-maiden kärkijoukkoon uusiutuvassa energiassa, jonka osuus energian tuotannosta oli 42 % vuonna 2023. Muut suuret erät olivat ydinvoima 27 %, öljy 19 %, hiili 5 % ja turve 2 %.

Suomen uusiutuva energia on noin 70 prosenttisesti puupohjaista. Metsähakkeen määrä on lähes kymmenkertaistunut 90-luvulta. Kemin biotehtaan puun käyttö konkretisoi mittakaavan. Tehdas kuluttaa yhdessä päivässä 180 tukkirekkaa ja 9 junaa (yhteensä 243 vaunua, pituus yhteensä 5,4 km) puuta.

Suomen fossiiliset päästöt ovat vähentyneet 44 prosentilla vuosien 2005 ja 2024 välillä, mutta maankäyttösektorin päästöt ovat nollanneet myönteiset saavutukset. Nettopäästöt eivät ole vähentyneet 30 vuoteen.

Olennainen asia Suomen energiapolitiikassa on se, että Suomen uusiutuvan energian osuus on kasvanut, mutta nettopäästöt eivät ole pienentyneet. Suomen uusiutuvan energian suuresta osuudesta ei voi ottaa kunniaa, koska se tapahtuu luotonkatoa kiihdyttämällä.

Datakeskukset

Datakeskusinvestoinnit synnyttävät rakennusvaiheessa kysyntää, mutta sen jälkeen niiden negatiiviset vaikutukset alkavat näkymään taloudessa. Normaalisti investointien korkeaan riskiin liittyy korkoa tuotto-odotus, mutta datakeskusinvestoinneissa korkeaan riskiin liittyy negatiivien tuotto-odotus. Suomen hallituksella on sellainen periaate, että tehdään vaikka huonoja investointeja, kunhan tehdään jotain.  

Mittakaava (riski) on liian iso

Suomessa on päätetty 2,2 GW ja julkistettu 3,4 GW edestä datakeskusinvestointeja. Kun ydinvoiman kapasiteetti on 4,3 GW ja kotitalouksien keskitehokulutus 2,7 GW, datakeskus-investointien mittakaavasta saa käsityksen. Investointien mittakaava on aivan liian iso, ja niihin liittyvät riskit ovat aivan liian isoja.

Vaikka investointien mittakaava on jättimäinen, keskusten sähkönkulutuksesta ei ole tiedetty juuri mitään sopimuksia tehtäessä. Lopullinen sähkönkulutus on vieläkin hämärän peitossa. Suomella ei ole energiapolitiikkaa, vaikka energia tulee olemaan aivan keskeinen osa taloutta ja yhteiskuntaa. Suomen energiateollisuuden mielestä sähköä riittää kaikille, eikä keskuksille pidä asettaa erityisiä velvoitteita.    

Tehdään yksinkertainen laskenta, mitä yhden 0,2 GW keskuksen ja julkistettujen keskusten sähkön kulutus tarkoittaa tuulivoimaloiden määrässä. Suomessa oli 1800 tuulivoimalaa vuoden 2024 lopussa. Datakeskukset pyörivät kellon ympäri koko vuoden.

Datakeskus 0,2 GW kuluttaa: 200 MW × 8 760 h/vuosi = 1 752 000 MWh = 1,75 TWh/vuosi

Moderni maavoimala tuottaa: 10 000–15 000 MWh/vuosi (käyttöaste Suomessa 25-35 %)

Maavoimaloiden määrä, yksi keskus 0,2 GW: 1 750 000 / 12 500 = 140 tuulivoimalaa

Maavoimaloiden määrä, julkistukset 3,4 GW: 3,4 / 0,2 *140 = 2 300 tuulivoimalaa

Datakeskuksissa ei synny lisäarvoa

Datakeskusinvestointi tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että pystytään tuulivoimaloita ja rakennetaan jättimäisiä halleja, joissa palvelimet tekevät tekoälylaskentaa. Suomen rooli on tarjota superteknoille halpaa sähköä.

Sähköä matalamman lisäarvon hyödykettä ei ole. Suomeen ei siirry osaamista eikä Suomessa synny osaamista. Sähkön tuotanto on arvoketjussa matalimmalla askelmalla, joten osaamis-klusteria ei voi syntyä datakeskusten ympärille. Valtionvarainministeriön mukaan keskukset ovat hyödyllisiä ja lisäarvoa tuottavia.   

Uusiutuva kestävä energia on niukka (kallis) resurssi

Uusiutuva säästä riippuvainen energiatuotanto ei ratkaise datakeskusten jatkuvaa sähkön tarvetta. Suomessa vakaa sähkö, säätövoima, on jo täydessä käytössä, mikä näkyy suurena sähkön hinnan vaihteluna.

Suomessa sähkön sanotaan olevan halpaa, koska sen keskihinta on ollut matala. Sähköä käytetään paljon silloin, kun se on kallista, joten sähkön todellinen kustannus näkyy laskussa. Koska sähkön kulutus kasvaa, eikä ylimääräistä säätövoimaa ole, datakeskukset kasvattavat teollisuuden ja kotitalouksien sähkölaskuja.

Datakeskukset syrjäyttävät suomalaista teollisuutta, kun Suomen energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyky heikkenee. Saksassa korkea energian hinta siirtää teollisuutta ulkomaille.

Datakeskukset heikentävät kotitalouksien taloutta, kun välttämättömyyshyödykkeen sähkön hinta nousee. Sähköstä tulee poliittinen hyödyke, kun sähkölaskuihin menee kasvava osa kotitalouksien tuloista.

Datakeskukset kasvattavat tukiaisia

Suomen valtio on luvannut tukea datakeskusinvestointeja. Verohallinnon mukaan keskusten verotulot voivat olla negatiivisia. Kun sähkön hinta nousee, valtio joutua kasvattamaan tukia, kun kaikenlaisista tukiaisista pitäisi päästä eroon.

Luonnon ja ilmaston syrjäytyminen

Datakeskukset käyttävät kaiken mahdollisen säätövoiman, mikä tarkoittaa myös vesivoimaa ja energiapuuta. Datakeskukset sinetöivät sen, että Suomi ei entisöi luontoa. Vesivoimaloita ei pureta, jolloin vaelluskalat eivät pääse kutupaikoille. Metsien hakkaaminen energiapuuksi kasvaa, jolloin luontokato kiihtyy eikä hiilinieluja saada kurottua umpeen. Suomessa ei ole tehty kokonaisarviota datakeskusten vaikutuksista, vaikka niiden mittakaava on jättimäinen.

Negatiivinen nettonykyarvo

Jos suomalaisten kansalaisten näkökulmasta tehtäisiin laaja investointilaskema, siinä olisi positiivisella puolella kiinteistövero ja negatiivisella puolella kotitalouksien sähkölaskut, kotimaisen teollisuuden syrjäytyminen, valtion yritystuet, keskusten ja tuulivoimaloiden rakentamisen ympäristötuhot, veden kulutus ja luonnon sekä ilmaston syrjäytyminen. Laajan investointilaskelman nettonykyarvo olisi negatiivinen.

Vedyn suurvalta

Suomi pyrkii vedyn suurvallaksi. Gasgridillä on suunnitelma (2040) tuottaa vetyä 135 TWh, josta viennin osuus olisi 82 TWh, joka on saman verran kuin nykyinen sähkön tuotanto 90 TWh. Suurin osa tuotetusta vedystä menisi vientiin. Vetyputken suunnitellaan kattavan 10 prosenttia EU:n vihreän vedyn tarpeesta, joka olisi 82 TWh määränpäässä.

Jättimäinen mittakaava

Lasketaan samoilla luvuilla kuin datakeskusten tapauksessa tuulivoimaloiden määrä. Tuulivoima pitää ensin muuttaa vedyksi ja sitten siirtää loppukäyttäjälle. Vedyn siirto on huomattavasti tehottomampaa kuin maakaasun tai sähkön siirto.

Kun tuulivoima muutetaan vedyksi elektrolyysissä, hyötysuhde on 65–70 prosenttia. Vedyn ongelma on sen huono hyötysuhde. Kun Suomessa valmistettu vety siirretään Eurooppaan 2000 kilometriä, energian hävikki matkalla on 20 prosenttia. Kokonaisuudessaan vientivedyn hyötysuhde on hieman yli 50 prosenttia. Kun hävikki huomioidaan, tuulivoimaloita pitäisi rakentaa Suomeen noin 20 000 kappaletta.

Ei lisäarvoa

Vetyputken liiketoimintaidea on lyhyesti: rakennetaan valtava määrä tuulivoimaloita, joiden sähkö muutettaisiin vedyksi, joka kuljetetaan vetyputkea pitkin Eurooppaan. Vetyputkesta ei synny lisäarvoa, mutta siitä syntyy haittoja. Vedyn suurvaltana Suomi ankkuroisi itsensä yhä tiukemmin matalimmalle mahdolliselle tasolle arvoketjussa.

Jos vetyä käytetään kotimaisen teollisuuden tarpeisiin, siinä olisi järkeä. Jos vedyllä korvataan puupohjaista energiaa tai vesivoimaloita, siinä olisi paljon järkeä. Suomen vetyputkessa taas ei ole mitään järkeä.

Suomen hakkuut ovat 72 miljoonaan kuutiota vuodessa, joista suoraan energiapuuksi menee 11 ja kokonaisuudessaan 29 miljoonaa kuutiota. Jos Suomessa on vetyputki, kaikki mahdollinen vety vietäisiin Eurooppaan. Vetyputki varmistaa sen, että metsien ja jokien entisöintiä ei tapahdu.

5.     Esimerkki: datakeskusuutisointi

Helsingin sanomissa oli juttu (24.5.2026) datakeskusten haitallisuuteen liittyvistä väittämistä, jotka kumottiin yksi kerrallaan. Datakeskusinvestoinnit ovat mittakaavassaan niin suuria, että niiden vaikutuksia ei kannata sivuuttaa.

(1)    HS: Sähköstä ei tule pulaa ja sähkön hinta voi nousta muutenkin 

HS väittää, että sähkön hinta Suomessa voi nousta muutenkin kuin kasvavan sähkön kysynnän takia Suomessa. Datakeskuksia rakennetaan vähitellen.

Väite siitä, että sähkön hinta voisi nousta muutenkin, ei tarkoita mitään.  Jos Suomeen rakennetaan vain päätetty määrä 2,2 GW datakeskuksia, sekään ei voi olla vaikuttamatta sähkön hintaan ja vaihtelevuuteen. Pelkkä päätettyjen keskusten määrä kertoo, että päättäjät ei ymmärrä, mitä on tekeillä. Paikallishallinnoilla ei ole riittävää osaamista päättää tämän mittakaavan koko Suomea koskevista investoinneista.

Datakeskukset ovat houkuteltu avoimella valtakirjalla, jolloin Suomessa ei tiedetä niiden omistajien suunnitelmia. Rakentamisaikataulun spekuloinnilla ei ole merkitystä, koska datakeskusten sähkön kysyntä tulee olemaa suurta vuosiksi eteenpäin.

(2)      HS: Säätövoimaa riittää

HS väittää säätövoiman puutteen liittyvän kaikkiin muihinkin sähköä käyttäviin investointeihin. Ongelma voidaan korjata vesivoimalla, tuontisähköllä, akuilla ja väliaikaisilla varavoimaloilla. Ongelmasta puhutaan niin paljon, että siinä edetään jollain tavalla.

HS:n mielestä datakeskusinvestoinnit ovat samanarvoisia kuin suomalaiset teolliset investoinnit, mikä ei pidä paikkaansa. Suomen ei pidä huolehtia muiden vaan oman talouden sähkön tarpeesta. Datakeskuksista syntyy arvoa ainoastaan ulkomaisille omistajille siitä, että niiden ei tarvitse osallistua keskusten haittojen korvaamiseen.

Vesivoima on jo täydessä käytössä. Suomen vesivoimaloita pitää purkaa, ei rakentaa lisää.

Investointeja Suomeen on perusteltu halvalla sähköllä. Tuontisähköä käyttävien keskusten rakentamisessa ei ole järkeä. Sähkön tuonnin kasvattamista pitää välttää, koska tuonti-sähkön hinta nousee. Koska vihreä vakaa sähkö on niukka resurssi, sen suhteen pitää olla omavarainen.

Jotta akuilla voitaisiin korvata tämän mittakaavan säätövoimavaje, akkuihin pitäisi investoida massiivisesti.

Kun keskusten sähkön kulutus on suurta, mikään väliaikainen ratkaisu ei toimi. Koska väliaikaisten ratkaisujen pitää olla säätövoimaa, ne synnyttävät luontokatoa tai fossiilisia päästöjä.

Säätövoimaongelmasta puhuminen ei tarkoita, että siihen löytyy hyvä ratkaisu. Tämän mittakaavan ongelmia ei ratkaista jollain tavalla.

(3)    HS: Datakeskukset eivät vie liittymiä ”oikealta” teollisuudelta

HS väittää, että sähköliittymien pula on ratkaistavissa jollain tavalla. Suomessa saa nopeammin sähköliittymän kuin missään muualla, saati Yhdysvalloissa.

Kun ratkaisumallia ei ole olemassa, kustannuksia ei tiedetä. Datakeskukset vievät liittymiä muulta teollisuudelta, mikä vaikeuttaa kotimaisia investointeja. Koska datakeskukset eivät tuota operatiivista kassavirtaa, ne eivät ole oikeita investointeja. Varsinainen ongelma on sähkölaskujen kasvu, joka heikentää kotimaisen teollisuuden kannattavuutta.  

Nopea lupaprosessi ei ole etu. Yhdysvaltain lupaprosessilla ei ole mitään tekemistä investointien arvioinnin kanssa. Yhdysvalloissa 14 osavaltiossa on kielletty datakeskusten rakentaminen. Datakeskuksista ennustetaan keskeistä teemaa seuraavissa vaaleissa.  

(4)    HS: Datakeskukset työllistävät suomalaisia

HS väittää, että datakeskukset työllistävät rakennusvaiheessa suomalaisia. Jokainen työpaikka on arvokas. Datakeskuksiin liittyvää osaamista siirtyy kotimaisille tekijöille.

Rakennusvaihe on pieni osa elinkaarta. HS sanoo, että huonojakin investointeja voidaan tehdä, kun parempia ei ole tarjolla. Suomeen ei pidä rakentaa sellaisia laitoksia, joiden kassavirrat ovat negatiivisia. Vain tuottavat investoinnit ja työpaikat ovat arvokkaita. Suomeen syntyy vähän huoltoon liittyvä työpaikkoja. Osaamista vaativat korkeapalkkaiset työpaikat eivät ole konehalleissa vaan superteknojen tuotekehityskeskuksissa.

(5)    HS: Suomessa on ilmastoon liittyviä etuja

HS väittää, että Suomen viileämpi ilmasto riittää yleensä jäähdyttämään siruja. Suomi on ilmaston takia parempi paikka datakeskuksille kuin muut. Datakeskusten hukkalämpö on myös etu. 

Pohjois-Eurooppa on nopeimmin lämpiäviä alueita. Pohjoinen pyörre (Polar Vortex) ja Atlantin merivirrat (AMOC) heikkenevät, joten kylmät talvet, kuumat kesät, kuivat jaksot ja paikallaan pysyvät tuulettomat korkeapaineet lisääntyvät Suomessa. On hyvin epävarmaa väittää, että vettä ei tarvittaisi yhä enemmän sähköä käyttävien sirujen viilentämiseen.

Ilmastoon vetoaminen on heikko argumentti, kun Suomen omat nettopäästöt eivät ole supistuneet 30 vuoteen, ja Suomi on johtava luontokatomaa. Se, että Suomi olisi parempi maa datakeskuksille kuin muut, ei tarkoita mitään. Negatiivisen nykyarvon keskuksen rakentaminen ei ole solidaarisuutta vaan ainoastaan huono investointi. Juttu vetoaa sellaiseen solidaarisuuteen, jota ei ole olemassa, eikä sellaista pidäkään olla olemassa.

Hukkalämpö ei ole positiivinen tekijä. Olisi parempi, että hukkalämpöä ei syntyisi, ja energiatehokkuus olisi suurempi. On olemassa parempia tapoja lämmitykseen kuin hukkalämpö.

Juttu oli yksipuolinen mielipide, jolla on vaikutuksia yleiseen mielipiteeseen. Suomi ei tarvitse spekulatiivisia mielipiteitä vaan kriittistä analyysiä. Jutun suurin ongelma oli siinä, että siitä puuttui energiapoliittinen kokonaiskuva. Juttu on esimerkki siitä, miten pinnallisesti vakavia asioita käsitellään mediassa.

Mediassa kuultua ovat seuraavat kommentit. Datakeskukset tulevat Suomeen, koska täällä on teknologista osaamista. Datakeskukset tuovat mukanaan tuotekehityskeskuksia. Nämä kommentit kertovat, että datakeskusuutisointi ei ole onnistunut.

6.     Aldous Huxley 1932 

Suomella on sama lyhytnäköisyys ja kapeakatseisuus talouden, yhteiskunnan ja ympäristön suhteen, jolloin ongelman täytyy olla kansallisella tasolla ajattelussa ja arvoissa. Maailma muuttuu, mutta sama vanha ajattelu ei muutu. Tähän täytyy olla syy.

Henkisen ilmapiirin ongelmaa ei voi tiivistää yhteen kohtaan, koska se liittyy pitkään henkisen pääoman arvoketjuun, jossa ovat: kasvatus, koulutus, tutkimus, sivistys ja koheesio. Ketjun laatu konkretisoituu julkisessa dialogissa. Jos henkistä ilmapiiriä haluaa muuttaa, sen pitää tapahtua koko arvoketjun matkalla.   

Media on yhteiskunnan mielentilan peili mutta myös mielentilan muokkaaja. Koska julkinen keskustelu on keskeisin henkisen ilmapiirin ja demokratian muokkaaja, suurimmassa vastuussa on media. 

Miellyttävä syrjäyttää tärkeän

Suomessa on kasvanut kollektiivinen mielentila, jonka tarkoitus on miellyttää. Kollektiivinen mieli toimii samoin kuin mikä tahansa ryhmä tai lauma. Laumaan ja ryhmään kuuluu kaksi ikivanhaa ominaisuutta: turva ja paine. Lauma tuo turvallisuutta ja ryhmä luo paineen. Ryhmäpaineessa ei ajatella itsenäisesti, jolloin yleinen mielipide on ryhmäpaineen tulos.

Miellyttäminen näkyy mediassa siten, että sisällössä suositaan hyviä uutisia. Suomesta löytyy positiiviset uutiset tuote. Koska tärkeät uutiset ovat yleensä epämiellyttäviä, miellyttäminen syrjäyttää tärkeän turhanpäiväisellä.

Mediassa on käsitys, että kansalaisille pitää tarjota sellaista sisältöä, jota he haluavat lukea, eikä sellaista, jota heidän pitää lukea. Some on vapaa areena, joten se näyttää, mitä ihmiset haluavat. Perinteisestä mediasta näkeekin, miten se ottaa yhä enemmän mallia somesta.   

Positiivisuuden levittämisen uskotaan poistavan ahdistuksen. Sen uskotaan jopa parantavan talouden sen sijaan, että ongelmat korjattaisiin. Ahdistus ei poistu vaan kasvaa, kun valkenee, ettei ongelmia olla korjaamassa. Kun positiivisuus on tavoite, se on katteetonta optimismia. Asioita ei nähdä sellaisina kuin ne ovat, vaan ne nähdään positiivisina tai negatiivisina mielipiteinä. Kollektiivisessa mielentilassa optimistit ovat suosittuja ja pessimistit epäsuosittuja.

Media tyhmentää

Media haluaa sisältönsä olevan helppoa kuluttaa, koska kukaan ei halua vaikeaa sisältöä. Helppo sisältö on yksinkertaista ja pinnallista, joten se tyhmentää, minkä jälkeen halutaan entistäkin helpompaa sisältöä.  

Vallanpitäjät ovat aina halunneet hallita kansalaisia. Laitaoikeistolaisille puolueille median ottaminen omaan käyttöönsä kuuluu valtaan pääsyn jälkeen ensimmäisiin asioihin. Vallan-pitäjien ei tarvitse olla poliitikkoja, vaan he voivat olla joukko ihmisiä, jotka hyötyvät eniten vallitsevasta rakenteesta ja jolla on eniten menetettävää. Yhdysvalloissa teknoparonit ovat systemaattisesti ujuttautuneet keskeiseen asemaan mediassa.   

Demokratia on informoitujen kansalaisten varassa. Jos informoitujen kansalaisten on vähän, tai heidän äänensä ei kuulu, demokratia ei toimi. Informoitujen kansalaisten mielipide ei yleensä miellytä, joten se ei etene pitkälle.  

Tällaisessa kulttuurissa ei ole neljättä valtiomahtia, joka käy kriittisesti läpi epäkohtia. Jos media ei ole neljäs valtiomahti, kriittinen vastuu voi olla vain yksittäisillä ihmisillä.  

Miksi planeetta tuhoutuu?

Luontokato ja ilmastonmuutos ovat eksistentiaalisia faktoja, mutta niistä puhuminen on viety marginaaliin. Julkisessa keskustelussa on kuulunut sellainen kommentti, että ei puhuta niistä, koska ne pilaavat fiiliksen. Media on oudolla tavalla eksistentiaalisessa Moolokin kilpailussa.

Jos ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta olisi uutisoitu riittävästi ja realistisesti, tietoisuus näistä ongelmista olisi eri tasolla. Jos ei ole kriisitietoisuutta, ei ole myöskään tarvetta muutokseen. Tämä on karulla tavalla syy, miksi luontokato ja ilmastonmuutos etenevät.

Huxleyn dystopia on paras tapa ymmärtää

Katteeton optimismi ei voi olla uusi ilmiö, vaan sen täytyy olla yhteiskunnallisen tilan arkkityyppi. Paras tapa ymmärtää sitä on Huxleyn New Brave World -maailman soma, joka poistaa kriittisen ajattelun, negatiiviset tunteet ja tekee ihmisistä helposti hallittavia.

Suomalaiset ovat maailman onnellisen kansa, vaikka Suomi on ilmastonmuutoksessa ja luontokadossa takapajula. Eksistentiaaliset ongelmat eivät huoleta. Tämä sopii hyvin Huxleyn somamaailmaan. 

Kuka somaa levittää? Se voi olla vain primitiivinen evoluution muokkaama kollektiivinen meili, tai se voi olla päämäärätietoinen valtarakenne. On todennäköisempää, että näin vahva voima ei ole vain vaistonvarainen käyttäytymismalli, vaan sillä on tarkoituksensa.    

Soma-yhteiskunta on ihanteellinen vallankäyttäjälle, koska siinä ei ole edes muutoksen tarvetta. Tällaisessa maailmassa ihmiset eivät tiedä, että heidän mielensä on muokattu. Soman levittäjätkään eivät tiedä levittävänsä somaa, mutta osa tietää. Huxleyn soma on tehokkain dystopian muoto, johon verrattuna George Orwellin 1984 on kuin lasten leikkiä. Soma on täydellinen vallan käytön muoto.