Laitaoikeiston ideologia  

Hitlerin Saksassa olosuhteet olivat otolliset somayhteiskunnalle. Talous oli romahtanut ja Hitler oli karismaattinen demagogi. Tänä päivänä ollaan lähempänä kuin koskaan Weimarin olosuhteita. Talous-, yhteiskunta- ja ympäristöriskit ovat kasvaneet äärirajoille, ja sosiaalinen media hallitsee mediaa. 

Ideologia kuin soman oppikirjasta

Laitaoikeistolainen ideologia on perusteiltaan itsekäs. Laitaoikeisto tarvitsee ideologisen vihollisen, jota syyllistämällä se ammentaa energiansa. Laitaoikeisto kulkee kohti entistä suurempaa vihollis-asetelmaa. Lopussa on viimeinen sota arkkivihollista vastaan.   

Ideologiassa on fanatismia, kun sen teesit ajavat faktojen ohi. Luonto on resurssi. Ilmastonmuutos on huijausta tai vähintään liioittelua. Suomen viime eduskuntavaalien televisiomainonnassa laitaoikeisto syytti luonnonsuojelijoita rikollisiksi. Oma etu menee seuraavan sukupolven elinolojen edelle.  

Laitaoikeistolainen ideologia on tutkimustiedon kanssa ristiriidassa, joten instituutiot kuten media ja yliopistot sekä informoidut kansalaiset ovat vihollisia. Disinformaatio leviää kuusi kertaa nopeammin kuin informaatio, joten se on keino saada oma viesti eteenpäin. Sillä, onko viesti totta vai ei, on yhä vähemmän merkitystä. Ideologia ohittaa tutkimustiedon aina, kun se on mahdollista.

Laitaoikeistolainen viestintä on yksinkertaista. Yksinkertaista viestiä pidetään hyvänä ja sitä arvostetaan, vaikka se ei vaadi mitään. Päättelyketjuja esittävistä asiantuntijoista ei ota kukaan selvää. Yksinkertaiset viestit ovat suunniteltu siten, että niissä on vahva tunne. Yksinkertaisuus ja tunne sitovat ihmisiä yhteen, joten se on erinomainen viestintämalli politiikkaan.  

Laitaoikeiston viestinnässä kaikki vaikeat osat korvataan helpoilla palikoilla: monitahoisuus korvataan identiteettikertomuksella, syy-seurausanalyysi korvataan syyllisen nimeämisellä ja institutionaalinen luottamus korvataan karismaattisella suorapuheisella johtajalla.

Laitaoikeiston viesti on rakenteeltaan somaa. Sen ero perinteiseen somaan on tunteessa. Huxleyn soma levittää turruttavaa hyvän olon tunnetta, kun taas poliittinen soma levittää sokeaa vihan tunnetta. Molemmat soman muodot muodostavat fiktiivisen kuplan, jonka sisällä on oma ideologia ja ulkopuolella on todellisuus. Lopputulos on sama, kriittisyys häviää yhteiskunnallisessa anestesiassa.

Euroopan poliittinen kartta

Saksassa, jossa kansallissosialistit pääsivät valtaan 1930-luvulla, laitaoikeistolainen AfD on kaikkein jyrkin puolue suurista Euroopan maista. Elokuussa 2026 AfD:n ja CDU:n kannatukset olivat 28 ja 21 (2017: 12,6 ja 32,9). AfD.n kannatus on noussut 15 prosenttiyksikköä ja CDU:n laskenut 12 yksikköä.

Saksassa AfD säilyttänee johtonsa, vaikka vuoden 2029 vaaleihin on pitkä matka. Sen hallitukseen nousemisen tiellä on palomuuri (Brandmauer). AfD on luokiteltu varmistetusti äärioikeistolaiseksi puolueeksi (gesichert rechtsextremmistisch), mihin palomuuri perustuu.

Saksi-Anhaltin syyskuun paikallisvaaleissa AfD sai 44 prosentin kannatuksen muttei absoluuttista enemmistöä. AfD kannattaa Ukrainan tuen lopettamista, fossiilisen energian paluuta, Venäjä myötäisyyttä ja EU vastaisuutta. AfD tavoittelee yhteishallitusta CDU:n kanssa, mutta ei kelpuuta vasemmistoa hallitukseen. 

Ranskassa presidentinvaalit ovat yhtä tärkeät kuin parlamenttivaalit. Elokuussa 2026 RN:n (Le Pen) ja  keskustan (Macron) kannatukset olivat 34,5 ja18,0 (2017:  21,3 ja 24,0) RN:n kannatus on noussut 14 prosenttiyksikköä ja keskustan laskenut 6 yksikköä. RN on Ranskan selvästi suurin puolue, kun lähestytään ensi vuoden presidentin vaaleja.

RN valmistelee puoluetta hallitusvastuukelpoiseksi. Puolueen keskeinen tavoite on ollut vuodesta 2014 demonisoinnin purku, ”dediabolisation”. Kriitikkojen mukaan puolueen ideologia on sama, mutta viestintä on muuttunut. 

UK:ssa 2026 elokuussa Reform UK:n ja Laborin kannatukset olivat 24,5 ja 26,5 (2017: 1,8 ja 40,0). Reform UK:n kannatus on noussut 23 prosenttia ja Labourin laskenut 13,5 prosenttia. Useissa kyselyissä Reform on UK:n tällä hetkellä suurin puolue.

Euroalueen kasvuennuste vuodelle 2026 on 1 prosentissa.  Globaalisti talouskasvu heikkenee väistämättä rakenteellisten tekijöiden takia. Tyytymättömyyden kanavoituminen laitaoikeiston suosion nousuksi ei muuta mitään paremmaksi, päinvastoin. Euroopassa on omat epäloogisuutensa. Laitaoikeistolainen politiikka heikentää Euroopan integraatiota, mikä hidastaa kasvua ja kasvattaa tyytymättömyyttä, mutta se nostaa laitaoikeiston suosioita.

Laitaoikeiston suosio kertoo siitä, että EU:n legitimiteetti on kyseenalaistettu. Draghin sanoin, EU:lla on edessään eksistentiaalinen kriisi, koska se ei ole pystynyt luomaan yhteismarkkinoita, joista olisi saatu konkreettista hyötyjä. Kun integraatio ei ole edennyt, EU:n kilpailukyky on heikentynyt. Paran-taakseen kilpailukykyään EU purkaa sääntelyä. Kun EU:n idea on yhteisten sääntöjen markkinoissa, se kaivaa kuoppaa oman olemassaolonsa tarkoituksen alta.

Eurooppalaisissa laitaoikeistolaisissa puolueissa on eroja lähinnä maantieteen takia. Perusasiat kuten median ja demokratian heikentäminen ovat samoja. Saksassa vihamielisyys toimittajia kohtaan on kasvanut AfD:n suosion kasvun myötä siten, että toimittajia on häiritty fyysisesti. AfD ajaa julkisen yleisradion rahoituksen leikkaamista radikaalisti. UK:ssa Reform UK poistaisi BBC:n lupamaksun ja syyttää BBC:tä vasemmistolaiseksi. Ranskassa RN suhtautuu kriittisesti valtamediaan, mutta ei puutu suoraan valtamedian toimintaan.

 Puolueiden kannatukset ja kannatuskyselyt, Saksa                  ARD-DeutschlandTrend

 Puolueiden kannatukset ja kannatuskyselyt, Ranska            Ifop, OpinionWay, Elabe

 Puolueiden kannatukset ja kannatuskyselyt, UK        Ipsos MORI, YouGov, Opinium, More in Common

2.      Huxleyn Soma  

Tämän päivän toiminnan puutetta ja katteetonta optimismia on pakko selittää jollain vahvalla ideo-logialla, koska sen vaikutukset kaikkeen olennaiseen ympäristössä, yhteiskunnassa ja taloudessa ovat jäätäviä. Välinpitämättömyys ilmastonmuutokseen ja luontokatoon on tyhjentävä esimerkki.   

Huxleyn soma on tarkin mahdollinen analogia, jota voi käyttää, koska se on empiirisesti perusteltu, ei pelkkä metafora. Soma on paradoksi, koska somapilvessä majailevat, eivät tunnista sen aiheuttamaa ongelmaa, päinvastoin he puolustavat somaa.

Soman vaarallinen levittäjäryhmä on tutut ja uskottavat ”hyvän olon ja toivon lähettiläät”. Kuulijalla ei ole mitään syytä olla uskomatta näitä henkilöitä. Nämä julkisuuteen pääsevät henkilöt kertovat, kuinka positiivisuus muuttaa asiat paremmaksi. Tämä uskotaan, koska se halutaan uskoa. Kuulijat huokaisevat helpotuksesta, koska heidän ei tarvitse luopua mistään.  

Huxley ja Orwell

Orwellin dystopiassa kontrolli tapahtuu reaalimaailmassa, jossa ihmisiä hallitaan pakottamalla käyt-täen pelkoa ja sensuuria. Huxleyn dystopiassa kontrolli tapahtuu oman mielen maailmassa, jossa ihmiset antavat hallinnan turruttavalle hyvälle ololle.

Somassa ihmisiä ei tarvitse pakottaa, kun heille tarjotaan riittävän tyydyttäviä sisältöjä, jotka täyttävät tarkkaavaisuuden ja estävät kriittisen ajattelun syntymisen. Jos ei koeta pitkäkestoista kognitiivista tilaa, jossa asioita pohditaan kriittisesti, sensuuri on tarpeeton. Ei ole myöskään pelkoa, koska ei ole mitään pelättävää.

Huxleyn dystopia on Orwellin dystopiaa pelottavampi, koska Orwellin dystopiasta voi päästä tahdolla pois, mutta Huxleyn dystopiassa ei ole tahtoa.

Kaksi somaa: primitiivinen ja valtarakenteen

Primitiivinen kollektiivinen soma

Primitiivinen kollektiivinen soma syntyy ilman suunnitelmaa tai koneistoa, vaikka yhteiskunta toimiin ikään, kuin sellaiset olisivat olemassa.  Se on evolutiivinen: ihmiset hakevat ryhmän hyväksyntää, pelkäävät vierasta ja säästävät energiaa välttelemällä kognitiivista vaivaa. Primitiivisessä somassa kollektiivinen mieli on lopettanut huolehtimisen samaan tapaan kuin Kubrickin elokuvassa Tohtori Outolempi, ”How I stopped to  worry and learned lovet he bomb”. Soma on kirjaimellisesti pommi.    

Somaa ajavat voimat ovat evolutiivisia, mutta ironisesti ne johtavat yhteiskunnan romahtamiseen. Laumavietti ottaa suunnan valtarakenteista, koska ne ovat kuin suuri vahva lauma, jonka vastustami-nen on vaarallista. Koska valtarakenteet ovat taloudellisia, ne ovat myös lyhytjänteisiä, mikä selittää somayhteiskunnan romahtamisen. Kollektiivinen soma on yhdistelmä primitiivistä alkuenergiaa ja omaksuttua valtarakenteiden motiivia. 

Valtarakenteiden aktiivinen ja puoliaktiivinen soma

Jos valtarakenne onnistuu valjastamaan soman mekanismin omien motiiviensa ajamiseen, sillä on tehokkain ja halvin mahdollinen massojen ohjaustyökalu. Valtarakenteet ovat silloin aktiivisia soman välittäjiä. Tämän päivän politiikassa on näin.

Valtarakenteen soma voi löytyä myös itsestään ilman ohjausta. Taloudessa on yleensä näin.  Soma hyötyy kognitiivisesta passiivisuudesta. Media valitsee viihteen, koska se myy paremmin. Yritykset valitsevat asiakkaat, jotka ostavat eivätkä kyseenalaista. Valtarakenteiden intressit (vested interest) on ikivanha kriittisen ajattelun vastustaja ja muutoksen jarru.

Kognitio tarvitsee harjaantumista. Jos sitä ei harjoiteta, se surkastuu. Jossain vaiheessa yksinkertais-tava somaviesti on ainut kerronta, joka on ymmärrettävää. Tällöin väestön kyky kriittiseen ajatteluun rappeutuu ilman, että sitä ajaa mikään ulkoinen tekijä. Kun media levittää somaa, se on tällä pitkällä polulla.   

Reaalimaailma ja kupla

Huxley kuvasi totalitaarisen soman, joka on kaikille sama ideologia. Tämän päivän soma on hajanainen ja näyttäytyy eri paikoissa eri tavalla. Koska se marginalisoi vähitellen kognitiivisimmat ja tilivelvollisuutta ylläpitävät toiminnot, demokratia rapautuu ilman soman totalitaarista valtaa.   

Soma on kupla, joka rakentuu pala palalta, eikä kuplaan joutumista huomaa. Somakuplan sisältä somaa ei voi enää tunnistaa. Soma estää negatiivisten ajatusten pääsyn kuplaan ja tarjoaa kuplan sisällä positiivisia ajatuksia, mutta se ei poista tulevaisuuden ahdistusta. Vaikka huonoja uutisia ei haluta tietää, ne ovat olemassa. Soma joutuu koko ajan vahvistamaan hyvän olon puolustustaan.  

Soman välinpitämättömyys johtaa toimettomuuden kautta katastrofiin, joten antisoman mahdolli-suudet paranet riskien kasvaessa. Niin kauan, kuin riskit eivät koske omaa arkea, ihminen ei luovu mistään. Koska riittävää muutosta ei tapahdu ilman konkreettista omassa elämässä tapahtuvaa kriisiä, kriisi on välttämätön.

Peter Turchin (cliodynamics) mukaan isot kriisit toistuvat sadan vuoden välein. Edellisen kriisin unohtamiseen ja itsekkyyden kasvattamiseen tarvitaan kolmisen sukupolvea. Sen jälkeen poliittinen moraali on heikko ja sivustakatsojia riittää. Kun kansalaiset ovat valinneet riittävän monta kertaa helpon populistisen näennäisratkaisun, joka johtaa aina vain pettymykseen, tyytymättömyys kypsyy poliittiseksi kriisiksi.   

Soma ja some

Soma on abstrakti ajattelun ja tunnetilojen rakenne, kun taas sosiaalinen media on keskeinen instrumentti, jolla soma leviää. Televisio oli ensimmäinen soma. Sosiaalinen media on soman levittämisen tehokkaampi versio. Sosiaalinen tekoäly on tehokkaampi kuin osaamme ajatella. Kun teknologinen evoluutio kiihtyy, ihmisen evoluutio hidastuu.

Kriittinen ajattelu ei saa sosiaalisessa mediassa samaa algoritmista vahvistusta kuin soma, joten se ei pysty kilpailemaan soman kanssa ruutuajasta.

Sosiaalinen media on instrumentti, mutta se on koukuttava instrumentti. Se on soman levittäjänä aivan eri luokkaa kuin Hitlerin ajan radio. Sosiaalinen media on kuin tehty kollektiivisen mielen ja propagandakoneiston tarpeisiin. On kohtalon ivaa, että sosiaalisen median massaleviäminen tapahtuu samaan aikaan, kun kansa on valmis kollektiivisen mielen ja laitaoikeiston somaan.  

Jos soman haluaa kitkeä yhteiskunnasta, se menee pidemmälle kuin sosiaalisen median kieltäminen. Soman kitkeminen vaatii ajatusrakenteen tasolla kriittisen ajattelun voittoa laumavietistä, mikä on ihmisen primitiivisten vaistojen vastaista. Voittaakseen soman yhteiskunta tarvitsisi aimo annoksen vastalääke antisomaa vastustaakseen ihmisen hedonistisia pyrkimyksiä.